Top5: Aineopintojen kurssit

Tsumps

Mietistekin, että jotenkin olisi hyvä kuvata kurssitarjontaa täällä yliopistossa. Jotenkin listaaminen tuntui taas aika tylsältä vaihtoehdolta, joten ajattelin lisätä hitusen omia kokemuksia.
Eli siis aineopintoja laitan nippuun ja nehän on teoriassa toisen vuoden opintoja, mutta kuka tekee milloinkin. Idea on siis yliopistossa ylipäätään, että kurssit saa tehdä melko millon haluaa ja ehtii, mutta osaan vaaditaan tietyt aikaisemmat suoritukset tai mahdollisuudet suorittaa tietyt kurssit voi olla rajalliset.

Aineopinnot on kokonaisuus, johon liittyy valinnaisia ja pakollisia kursseja. Kokonaisuutena niistä tulee 55 pistettä kasaan, joista 40 pistettä on pakollisia. Meleko tiukkaa siis. Aineopintojen tarkoituksena on syventää osaamista psykologian kaikilla osa-alueilla.

Näin matikalla. Sadattelua saattaa kaikua kyllä muuallakin.

Noh suuremmitta lätinöittä esittelen tässä viitisen kurssia, ja kerron hitusen mitä niissä tapahtui ja miksi pidin tai en pitänyt. Näistä nyt ei tarvi vielä hakemisvaiheessa edes miettiä, eikä ekanakaan vuonna. Ei oo kaikki vielä itselläkään valmiina.

5. Kehityspsykologia (pakollinen 5op)

Perusnäppärä. Tehtiin lukupiirillä kahden kaverin kanssa esitykset toisillemme. Sain 4/5 arvosanaksi ja opin aika montakin asiaa kurssimateriaaleista. Luennot tais olla enemmän tai vähemmän tylsiä, mutta niillä nyt julteltiin muutekin. Suoritettiin kirja ja luentotenttinä. Eli muistaakseni (tämän suorittamisesta on 3 vuotta) oli vastattava yhteen kysymykseen luennoista ja toiseen kirjasta. Saattoi olla vaihtoehtoja tai sitten ei.

4. Työ ja organisaatio psykologia (pakollinen 5 op)

Puhtaasti suoritustavan perusteella. Luentopäiväkirjaaaaaa! Ei voi ku pitää. Osa luennoista oli mielenkiintoisia, ja jokainen tunteita herättävä. Olin vuoroperään surullinen ja vihainen poistuessani luennoilta. Yritysmaailma on kamala maailma. Mutta luentopäiväkirjasta sain 5/5, vaikka en ihan jokaisella luennolla edes istunut, enkä käyttänyt ylimääräisiä materiaaleja. Omien mielipiteiden ilmaisu tuotti tällä kertaa tulosta ja ne ilmeisesti tulkittiin ajatustyötä sisältäneiksi ne mun tekstit. Kirjoitin 10 sivua, eli noin sivun/luento. Luennoilla oli vaihtelevasti eri ihmisiä kertomassa asioista omasta näkökulmasta. Rekrytointifirmoja, konssultointifirmoja, työterveyttä, tutkijoita, ja muitakin tahoja oli edustettuna. Historiaa käytiin läpi ja käytänteitä kanssa. Positiivista oli myös se, että luennoitsija vaihtui miltein joka luennolle ja että luennot pystyi katsomaan myös psykonetistä, eli kotoa koneelta.

3. Kliininen psykologia 2 (pakollinen 5op)

Luennoitsijana Raimo "Raipe" Lappalainen on suorastaan nerokas. On aktivoivia taukoja, ryhmäkeskustelua, keskustelua luennoitisijan ja oppilaiden välillä sekä lukematon määrä hyödyllisiä, kiinnostavia esimerkkejä kliinisestä työstä perusteltuna tutkimustiedolla. Eli siis parasta oli luennoitsija ja suoritustapa.
Kirjallisena, arvioitavana työnä, kirjoitettiin ikään kuin itselle muistilista kliiniseen työhön liittyvistä asioista, esim tautiluokituksista, lääkityksistä ja oirekuvauksista. Lisäksi piti lisätä jokaista sivua kohden puolisivua pohdintaa ja lopullinen arvosana perustui pohdinnan "laadulle" ja kokonaispituudelle. Rajusti 15 sivua tai yli kirjoittaneet saivat vitosen ja siitä alaspäin sitten erinumeroita, olettaen, että se pohdinta oli laadukasta. Tulos 5/5, kirjoitin joku 17 sivua muistaakseni ja pohdintakin taisi olla laadukasta.

2. Geropsykologia (valinnainen 5op)

Helmiä sioille. Nykyään kurssi on hitusen muuttunut kun siitä saa kolmen opintopisteen sijaan 5, mutta voi pojat se oli mukava taannoin. Idea on simppeli, eli katsotaan elokuvia vanhuudesta, vanhenemisesta ja siihen liittyvistä ongelmista ja sitten niiden pohjalta on aina avaava luento ja elokuvan, sekä  luennon perusteella kirjoitetaan sitten luentopäiväkirja, joka arvosteltiin ja tulos oli 4/5. Leffat oli toki vanhoja, osa, mutta silti todella kiva katsella isolta näytöltä elokuvia ja saada siitä sitten opintopisteitä. Suosittelen.

1. Kriisipsykologia (valinnainen 3op)

Salli Saaren pitämät psykonet, eli videoluennot oli melkoista taistelua, sillä niitä oli vähän ja ne oli pitkiä. Koska kyseinen ekspertti on varsin kiireinen kaveri, oli luennot tiivistetty kolmeen päivään ja opetusta yli seitsemän tuntia päivässä. Lisäksi kirjoitettiin taas omaksi avuksi jäsennelty lista siitä mitä tulee tehdä ja missä ja miten kriisi-istunto etenee. Hyödyllistä, tarpeellista ja tärkeää myös senkin takia, että kurssilla oli luentojen lisäksi kaksi harjoituspäivää, joissa simuloitiin ryhmässä kriisi-istuntoja.
Huikea kokemus, joskin haastava. Helposti parasta antia käytännönläheisyyden takia. Sitä on yliopistossa liian vähän ja sitä tulee vaatia ja haalia aina vaan enemmän. Saatiin diplomit ja 3op arvosanalla hyväksytty.
Varsin informatiivinen ja tiivis paketti tärkeästä ja piilossa olevasta asiasta.

Huh nälkä kurnii, se o mentävä syömään. Ei pääse ilokiveen valitettavasti, vai pääseekö... Noh katsotaan jaksanko kävellä agoralta sinne, ylämäkeä ja pakko palata vielä takaisin, saattaa olla ylitsepääsemätön este tällä hetkellä vaikka sää onkin hyvä.

Niin ja loppuun vielä jotain asiaan kuulumatonta.

Top: Opiskelijaruokalat

Hip hei!

Monia on kiinnostanut se eräs elämän tärkeimmistä seikoista:ruoka. Ihan hyvä, että kiinnostaa kun nykymaailmassa arvostetaan vain nälkäkurkia ja Stam1nan sanoin: "Laihan tytön vatsaa polttaa"

Noh vakavoidun *tsuuuuup* -.-

Yleisinä faktoina mainittakoon, että opiskeijaruoka maksaa keskimäärin 2.5 euroa ja sisältää lähes aina pääruuan, salaatin, ruokajuoman ja 2 palaa leipää. Ei hassummin parilla eurolla. Annosten koko ja santsaamismahdollisuudet vaihtelevat ruokapaikkojen keskuudessa. Varsin ravitsevaa ja täyttävää ruokaa tarjotaankin niin monessa paikkaa, että monesti juuri nämä pienet vivahde-erot ratkaisevat missä syödään.

Ajattelin lähestyä tätä kulinaristista dilemmaa - miten ja mitä yliopistossa syödään - suorittamalla äärimmäisen subjektiivisen ja epäreilun ravintola-arvioinnin niistä viidestä paikasta, jossa tykkään syödä. Kuten huomaatte jo tutkimukseni, jos tätä sellaiseksi voi kutsua, lähtöasetelmat ovat varsin vinoutuneet.

Joka tapauksessa nautin työni hedelmistä ja niin joudutte nyt nauttimaan tekin.

5. Lozzi (lausutaan lotsi tai lossi) [Pääkampus]

Noh, mitä sitä nyt sanois. Tämä paikka on jostain syystä todella suosittu sonaatin ravintola. Sinne virtaa väkeä tasaiseen tahtiin, vaikka vajaan 20m päässä on tarjolla parempaa. Jos käytän tässä nerokasta analogiaa, niin tilanne Lozzin valinta on kuin valitsisi tarjolla olevasta 20 euron ja 50 euron setelistä sen 20 euron setelin.
Oma, täysin irrationaalinen inhoni Lozzia kohtaan juontaa juurensa mustiin kananmuniin ja pilattuun pitsaan. Lisänä mainittakoon homeiset ja jäiset tomaatit ja varsin epäilyttävät mössöt - näitä tosin on kaikkialla tasaisin väliajoin.

Mutta on Lozzilla etujakin. Sinne pääsee kahden jonon kautta, mikä nopeuttaa itse ruokailua jonkin verran. Tarjolla on kesäisin varsin mukava terassi, joka tuo oman lisänsä ruokailukokemukseen. Varsinaisena vetonaulana mainittakoon herkkupöytä, jonka antimia pääsee nauttimaan varsin pienellä hinnalla. Kyseessä on siis pöytä, joka on pullollaan leivonnaisia, kakkuja jäätelöä ja karkkia. Toisena vetonaulana mainittakoon onnenpöytä. Tämä minulle melko tuntematon kuuluisuus on ilmeisesti erilaisista herkuista koostuva pöytä, joita saa ilmaiseksi nauttia jälkiruokana.

Silti kun, kerta toisensa jälkeen, ryhmäpaineen alla musertuessani anna Lozzille mahdollisuuden, on fiilis syömisen jälkeen lattea. Suosittelen jotain muuta vaihtoehtoa, mikäli et ole kiireessä tai ryhmäpaineen musertama.

Itselläni on Lozzissa syödessä aina sama ilme: pettynyt, muttei yllättynyt.

4. Musica [Pääkampus]

Musica musica musica. Kyseessä on pienehkö M-rakennukseen integroitu ruokala, joka tarjoilee varsin maittavaa sonaatin ruokaa. Musica on usein vaihtoehto, kun Ilokivessä ei ole aikaa syödä ja ei sorru ryhmäpaineen alaisena menemään Lozziin.
Musicasta ei ole pahaa sanottavaa. Ainoa negatiiviseksi laskettava tekijä on sen koko.

3. Hestia [Mt. Ylistö]

Koska yhteiskuntatieteellinen tiedekunta joutui muuttamaan tälle "harjanteelle", olen sittemin nauttinut Hestian tarjoamista herkuista. Hestia on, kuten melkein kaikki muutkin, sonaatin ravintola.
Hestian valttina mainittakoon se, että eihän tuolta kukkulalta perkele minnekkään muuallekkaan mennä syömään. On vain oltava iloinen, että siellä ylipäätään on joku ruokapaikka.
Hestian, kuten monen muunkin sonaatin ravintolan, ongelmana on annoskoot. Tällainen raavas (tulitikku) mies ei aina tahdo saada vatsaansa täyteen.
Hyvinä puolina mainittakoon salaatin monipuolisuus, ystävällinen henkilökunta ja runsas jyvä/lisuketarjonta salaatteihin.

2. Piato [Matillanniemi]

Tämäkin agorassa sijaitseva ruokala on sonaatin alainen. Piatosta on kaunis järvimaisema ja agoran siro, lasinen rakenne, takaa huimat piirteet sen ihailuun.
Piaton huonona puolena pidän ruuhkia, joita agoran tapahtumat ja suuri väkimäärä joskus aiheuttavat. Lisäksi tätäkin ravintolaa varjostaa annosten pieni koko.
Tämän ansan voi kuitenkin kiertää valitsemalla vaihtoehtoisen ja uniikin ruokailukokemuksen: paistopisteen. Kyseessä on kallimpi opiskelijahintainen ateria, jonka valmistaa kiltti paistopisteen setä tai täti. Paistopisteen ruoka vaihtuu viikottain ja se vastaa keskivertoisen ravintolan tarjontaa. Hintaa koko komeudelle jää vain 5,05 euroa. Ei todellakaan paha hinta naudanpihvistä ja mustapekkajuustokastikeesta.

1. Ilokivi [Pääkampus]

Da spot. Wow, mitä tästä nyt sanois. Hip hei.

Ainut, ja siis todellakin ainut huono puoli: Ruuhka, joka päiväinen ruuhka. Ihmiset tietävät, että täältä sitä saa, sitä parasta ruokaa, ja jonot ovat sen mukaiset. Ilokivi vaatiikin käyttäjältään joko hermoja tai tarkkaavaisuuteen perustuvaa aikataulujen viilaamista. On mahdollista löytää ne suvantokohdat, jolloin jonot ovat olemattomat ja luikkia suoraan herkkujen syliin.

Tämän ihmissateenkaaren päässä on todellakin herkkupata.

Bonuksena sanottakoon, että Ilokiven tuotto menee ylioppilaskunnalle ja sitä kautta takaisin sinulle itsellesi erinäisiä reittejä. Syömällä laitat siis rahaa pankkiin! Rahaa voi myös lahjoittaa hyväntekeväisyyteen maksamalla ateriasta hitusen enemmän ja tukemalla näin Karin sanoin "Intian tyttöjä"
Kuten Lozzi, Ilokivi tarjoaa terassikokemuksen vailla vertaa ja ajoittain nähdään Ilokiven seinillä myös erilaisten taiteilijoiden luomuksia. Kuten kaikki Karin linkin katsoneet huomasivat, Ilokivi on myös innoittanut muusikoita. Onkin siis selvää, että tällaisen ylistyslaulun innoittama ravintola on jollain tavalla erilainen ku kaikki muut.

Bowow. Sellaista tällä kertaa. Huh taidan haukata yöpalan ja painella petiin. Tsau!
Niin ja lopuksi vielä Joensuun poikien uusinta uutta.

Top 5: Asuntoasioita

Hörpsis!

Non kyseessä on nyt siis yleisiä faktoja asumisesta opiskelijana jykylässä ja lisäksi minun mielipiteitäni opiskelijasumisessa. Koetan erottaa nämä sillä, että kun näet "minun mielestäni" niin voit ohittaa sen lauseen.
Eli mitä tulee ottaa huomioon kun vuokraa opiskelijakämppää ja mitä tulee ainakin välttää. Mistä niitä saa ja mitä ihmettä se yksinasuminen on.

Jykylässä ainakin seuraavilta tahoilta saa jollain tapaa: OVV, JYU:n asuntopalsta (tori), KOAS, JVA, JYY:ltä ylioppilaskylästä, paikallislehden ilmoituksilla (myös ilmoittaa itse etsivänsä asuntoa), tutuilta, pappa betalar.

1. Etsi itsellesi koti

Minun mielestäni opiskeluun ja koko elämään vaikuttaa se, miten hyvin viihtyy kotona. Tällöin on tärkeää miettiä mitkä asiat tekevät kodin juuri sinulle. Mitä haluat kodilta? Onko se lähellä keskustaa (kalliimpi, pienempi, yksityinen) vai onko se halpa ja iso? Kannattaa käydä katsomassa tarjottuja asuntoja tai ainakin tutkia netistä etukäteen millaista on tarjolla. Minun mielestäni hyvän kodin löytäneenä sitä voi vähän laittaa. Me olemme maalanneet pari seinää, ostaneet sisustustarroja ja kalusteita nimeltämainitsemattomasta laatufirmasta. Tällöin viihtyvyys kasvaa ja hintakin on kohtuullinen.

2. Vuokra

Koska asuminen maksaa ja opiskelijan lompakko on ohut, on syytä pohtia omaa tilannetta, kuinka paljon on valmis sijoittamaan ja mitä sillä saa vastineeksi? Opiskelija-asunnot ovat vuokriltaan halvempia kuin yksityiset ja ovat ehkä myös vähän kaupungin kämppiä halvempia. Opiskelija-asunnoissa on etuna yksityisiin nähden myös se, että vuokraa vastaan saa sähkön, veden ja netin. Yksityisillä tämä ei ole itsestään selvyys. Yksityisiltä vuokratessa on syytä muistaa miettiä näiden kustanuksien vaikutusta vuokraan.

Minun mielestäni yksityisten etuina ovat sijainnin lisäksi saatavuus, koska opiskelija-asunnoista voi olla pulaa, ja kunto/rauhallisuus. Opiskelijoiden keskuudessa yöt ovat usein levottomia ja asuntojen kunto voi olla kovin vaihteleva.
Lisäksi kannattaa miettiä pohjaratkaisua, sillä minun mielestäni se saattaa olla hyvinkin suuri tekijä joissakin tilanteissa. Vaikka olisi suurikin talo, mutta pohjaratkaisu on huono, voi asunto olla ahdas ja sekava.

3. Sijainti

Eli kun rahat on kasassa ja unelmakodin kuva piirrettynä verkkokalvolla, on syytä punnita tosissaan miten kaukana olisi mukava asustaa. Minun mielestäni Jykylässä pääsee pyörällä melkein minne vaan ja joku 3-5km keskustasta on täysin mainio vyöhyke riippuen mäkisyydestä.
Myös bussipysäkkien sijainti kannattaa selvittää, mikäli vain mahdollista. Sama pätee myös tärkeiden palveluiden sijaintien tarkistamiseen.
Lisäksi mikäli harrastuksia on, ja syytä on, niin niiden mukaan kannattaa valita myös asuinpaikkaa. Laajiksen vastapäätä on rakennettu uusia KOASin opiskelija-asuntoja. Siinä on talviurheilijalle/lenkkeilijälle mahtavalla paikalla palatsi! Rinteeseen on 50m, lähin lenkkipolku alkaa pihasta ja kesällä ensimmäiselle firsbeegolfkorille on 75m.
Toinen liikuntaspotti on Hippoksen vierusta, korkeakulttuuria ja himoshoppailua harrastaville on sitten koasilla tarjolla keskustassa asuntoja ja yksityisiltä sitäkin enemmän.

4. Kenen kanssa asut

Nonniin. Yleinen asuntotilanne opiskelija-asuntojen suhteen on se, että fuksina on vaikea saada yksiötä. Siksi suosittuja ovatkin kimppakämpät, parisuhdeluukut ja soluasuminen. Viimeisenä mainitusta en itse tiedä mitään, mutta siitä on mahdollista saada kavereita ja solukämppiin voi suoraan hakea kaveriporukalla. Kimppakämppä voi olla joko solu, kaksio, kolmio tai yksityiseltä vuokrattu vastaava jännittävä ratkaisu.
Näissä on etuna yleensä hinta ja seura, mutta seura voi olla myös negatiivinen faktori (cool). Joku voi syödä juuri sinun saippuasi ja pestä kainalot salaattikastikkeellasi. Aamulla kun jesperi kävelee sinun bokserit jalassa ja sun hammasharja suussa vastaan niin hermot on herkässä.
Parhaimmillaan toki kyseessä on leffailtoja ja sujuvaa yhteistyötä sekä elinikäisiä ystäviä. Soluasumistakaan ei siis kannata kammota.
Yksin asuessa otetaaan ihmisestä mittaa. Siinä sitten huomaa kun ei siivoa ja ei pese pyykkiä, eikä tiskaa, että miltä se elämä alkaa näytää kolmen päivän jälkeen. Todellista elämänkoulua.
Parisuhde ja yhteinen asunto ovat varmaan useimpien haave, mutta siinäkin on muutama mutta matkassa. Siinä selviää nopeasti uusia ulottuvuuksia partnerista ja napit voivat olla nopeasti vastakkain. Parhaimmillaan meno on kuin solukämpässä, mutta leffa illat päättyvät onnelliseen loppuun, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Lisäbonarina vielä parisuhdeasumiseen. Mikääli asutte yhdessä, siis nainen ja mies, KELA tulkitsee teidät automaattisesti perheeksi. Tämä tarkoittaa paria asiaa: 1 Mikäli toinen teistä tarvitsee toimeentulotukea jossain vaiheessa, otetaan puolison tulot huomioon. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinä, puoliso, jos et ole ottanut opintolainaa siltä vuodelta, niin toimeentulotukea ei tule.  2. Joka lomakkeessa on mainittava puolisoonkin liittyvät asiat, vaikka niillä ei vaikutusta mihinkään olisikaan ja se on joissain tapauksissa varsin raivostuttavaa.

"Kulta, mä en halua muuttaa sun kanssa yhteen ku mä en sit saa toimeentulotukea ja mä joudun täyttään sun tiedot lomakkeisiin. Tää oli varmaan tässä.." Do not use this line.

5. Palvelut

Nonniin. Tähän saakka, mahdollisesti, isi ja äiti on käyny kaupassa ja autolla on päässy joka paikkaan, joku on jopa hakenu postista paketteja ja pitsa on tilattu kotiin. Nyt kaikki voi olla toisin. Silloin on tärkeää, että nämä kaikille tarpeelliset palvelut ovat kotioven lähellä. Posti, baari, kauppa, pitseria, otto (siis se automaatti, miksei joku dudekin), se bussireitti, taksitolppa, matkakeskus mitä näitä nyt on.


Happy ending.


Tsaukki daukki!

Top 5: Vinkkejä pääsykokeeseen valmistautuville

Palataanpas positiivisempiin aiheisiin.

Nyt alkaa se aika vuodesta kun valmistautuminen pääsykokeisiin alkaa ja jokainen tahollaan lukee piakkoin täysipäiväisesti. Itselläni oli tiettyjä taktiikoita ja ideoita joita noudatin lukiessani ja sain kuulla seikkoja, joita oli hyvä ottaa huomioon ja soveltaa omiin lukutaktiikoihin.
Nyt ajattelin laittaa hyvää kiertämään ja kertoa vähän mitä itse koin tärkeänä lukemisen suhteen. On siis epävarmaa, että hyödyt näistä, sillä jokaisen on luettava niinkuin itse parhaaksi näkee. On silti mahdollista, että saat lisävinkkejä lukemiseen tai ainakin kuvan siitä miten paljon toiset joutuvat tekemään työtä päästäkseen sisälle. Monet pääsee paljon helpommallakin kuin minä. Niin ja siis minä luin psykologian pääsykokeisiin vuonna nakki ja keppi eli 3 vuotta sitten.

1. Kertaa

Ilman kertaamista ei yliopistoon ole asiaa. Materiaalin lukemisesta ja muistiinpanojen tekemisestä on hyötyä, mutta todelliset erot syntyvät siitä kuinka paljon istumalihaksia ja toistoja on suoritettu. Ajatuksen hauis kasvaa vain kertaamalla. Oppijasta riippuen kerrata kannattaa vähintään pari kertaa. Useimmat lukevat kirjan, tässä tapauksessa artikkelit,  neljään kertaan. Pelkän lukemisen lisäksi kannattaa tiivistää.
Ennemminkin suosittelisin materiaalin lukua kahteen kertaan ja sitten tiivistelmien ja muiden tuotosten avulla kertaamista. Painopiste on ollut todella vahvasti ulkoaoppimisessa. Tilastomatematiikan osiossa oli 4 vuotta sitten kysymys joka meni kutakuinkin näin: "Mikä seuraavista on Neperin luku? a)2,7182 b)2,7185 c)2,8271 d)2,7821" 

2. Löydä itselle paras lukutaktiikka

Kaikki oppii ja painaa asioita mieleen eritavalla, joten sinun tarvitsee tietää omat metamuistisi salat. Ympyröi, alleviivaa, kirjoita tiivistelmiä kappaleista, tee mind-mappeja, tee kysymyslappuja, kirjoita esseitä, tee tiivistelmiä.

Tilastomatikan laskuja ei kannata opetella, koska niitä ei tarvitse osata, ainakaan niitä vaikeimpia. Kokeessa ei saa käyttää laskinta, joten tehtävissä esiintyvät laskut on yksinkertaisia. Varmista kuitenkin, että oot ymmärtäny sen perusidean niistä laskuista, että jos kysytään vaikka viiden kertomaa, niin osaat sen laskea.

Oma taktiikkani oli tehdä kertauskysymyksiä samalla kun luin. Päädyin tekemään yli 1000 lappua, joissa oli toisella puolella 1-6 kysymystä ja takana vastaukset. Lisäksi alleviivasin, ympyröin ja kirjoitin kirjan marginaalit täyteen tavaraa. Viimeisen kuukauden tai ainakin viimeiset viikot kertasin ainoastaan lappuja. Laitoin sivuun ne, jotka osasin jo ja opettelin niitä joita en osannut täydellisesti. Oli ilo huomata osattujen pinon kasvavan päivä päivältä. Lopulta kertasin vielä kaikki kysymykset.

3. Varaa reilusti aikaa

Ilman aikaa ei voi tehdä mitään seuraavistakaan seikoista. Varaa siis lukemiseen ja vain ja ainoastaan lukemiseen ainakin pari kuukautta, mikäli mahdollista. Työt ja lukeminen ei sovi yhteen, sillä väsynyt mieli ei paina asioita muistiin samalla tavalla kuin pirteä mieli.
Päivistä tulee myös pitkiä. Itse luin kahdeksaa tuntia, toiset luki vielä enemmän.
Itse alotin lukemisen (Silloin oli kirjat tiedossa aiemmin) tammikuussa ja luin vielä koetta edeltävänä päivänä.

4. Paina loppuun saakka, ei taukoja

 Mikäli päähäsi pälähtää ajatus: "Oon jo lukenu niin paljon, että vedän tän kaks vikaa viikkoa lonkkaa!" Jos vielä toimit tämän ajatuksen mukaan niin voit olla melko varma, ettei sisään ole asiaa. Älä siis pidä taukoja ennen koetta, kertaa viimeiseen päivään saakka. On hyvä pitää joku lepopäivä ja tehdä jotain aivan muuta, mutta pitempien taukojen pitäminen vain saa unohtamaan asioita. Ihmisen mielessä pysyy vain tietty määrä tietoa tietyn ajan, joten kertaaminen kertaaminen.

5. Hanki tietoa

Jo ennenkuin alat lukemaan suosittelen etsimään kaikki vanhat kaimat ja kuomat esiin, jotka suinkin tietävät mitään vanhoista pääsykokeista. Eli mikäli olet hakemassa ja luet nyt tätä, olet oikeilla jäljillä. Se millaisia kysymykset ovat ja miten tulee valmistautua selviää vasta kun on itse ollut tilanteessa. Toinen vaihtoehto on saada se tieto joltain muulta henkilöltä, joka on osallistunut kokeeseen aiemmin. Lisäksi soveltuvuuskoepäivästä on hyvä tietää edes jotain etukäteen. Itse kysymyksiä ei välttämättä mistään saa esiin, eikä se kaikissa tapauksissa edes ole järkevää, mutta on hyvä tietää edes jotain.
Netissä on kuitenkin valtavasti tietoa edellisistä kokeista ja kaikki se, jokainen kysymys, on kotiinpäin.



Sinnikkyys palkitaan. Oikea vastaus on muuten a)
En vastaa kirjotusvirheistä, koska C'mon kello on 2.43, mä meen nukkuun. Kattokaa te filosofisia pätkiä.

Less 5: Mikä yliopistossa ei toimi

Rämälämädingdong


Ainahan kaikki ei ole ruusuilla tanssimista ja kerran jos toisenkin on niin sanotusti mela otsassa ties mistä syystä. Alla on muutama syy miksi moinen voi olla ajankohtaista ja mahdollsta yliopistossa opiskellessa.

1. Köyhyysraja

Mikäli et töitä tee, tai vaikka joskus tekisitkin, on opiskelijan vaikea päästä köyhyysrajan yläpuolelle. Jatkuva paine opintojen suorittamisesta ja taloudellinen ahdinko (ei sitä juuri muuten voi kuvailla) ovat helposti ne pääsyyt miksi opiskelu maistuu välillä puulta. Onneksi kaikki on samassa laivassa niin voi yhdessä valittaa näistä asioista.

Tämän lisäksi mikäli tämä opiskelija tämän paineen alla murtuu, eikä etene tarpeeksi nopeasti, aina kiristyvien kelan vaatimusten mukaan, otetaan häneltä sekin vähä tuki pois mitä oli tarjolla.

NOFUNNYY

2. Opintopisteisiin vaadittavien työmäärien vaihtelu

Jossain vaiheessa tähän ongelmaan törmää varmasti. Kyseessä on siis se seikka, että eri tiedekunnilla, ja vielä niiden sisälläkin, on erilaiset käsitykset siitä, kuinka paljon esim. 5 pisteen eteen pitää tehdä töitä.

Toisilta kursseilta voi saada 6 pistettä monivalintatentillä ja jossain on istuttava luennoilla, kirjoitettava essee ja käytävä tentissä. Lisäksi jo tenttimateriaalit voivat olla todella vaihtelevia.

3. Opetuksen laatu

Se millaista opetusta saa vaihtelee rajusti. Proffat pitävät hyvin erilaisia luentoja, tenttejä ja kursseja jo saman aineen sisällä. Lisäksi vaihtelu on suurta myös aineiden välissä. Tästä on melko mahdotonta saada tietoa etukäteen. Eri kursseja kun pitää melkein järjestään eri proffat, eikä näin ollen edes kaikilla opiskelijoilla ole tietoa kaikkien luennoitsijoiden laadusta.

Joka tapauksessa opetus on pääsääntöisesti laadukasta, mutta sen olettaisi kuitenkin olevan aina laadukasta. Ehkä ongelma ei ole niinkään opetuksen laadussa vaan ehkä koko kurssien suoritustapoihin ja toissijaisesti sitten luennoitsijoihin.

4. Opintojen sisällön vapaavalintaisuus

Tätä mainostetaan kovasti, että saat valita mitä tahansa sivuaineita ja tehdä mitä lystäät, mutta totuus on monesti toinen. "Mikäli haluat työllistyä" on se alku, jolla sivuaineista puhuttaessa lauseet aloitetaan. Joissain aineissa, varsinkin kielissä on "pakko" ottaa tietty yhdistelmä sivuaineita, jotta on oikeasti mahdollista työllistyä.
Kaikissa aineissa ei tietenkään ole näin, mutta sitten on taas vapaiden sivuaineiden ongelma. Osaan on kiintiö ja niihin tulee hakea erikseen.

5. Akateeminen vapaus

Tästä myös puhutaan paljon, mutta kyseessä ei ole niin absoluuttinen käsite kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Edelleenkin toisissa aineissa ei ole pakko olla missään koskaan ja silti voi suorittaa opintoja, mutta ei kaikkialla.
On useita aineita, joissa akateeminen vapaus on käytännössä haavekuva. Kielet ja OKL ovat ainakin varsin vahvalla läsnäolopakolla varustettuja opintoja, eikä kaikkiin kursseihin riitä syyksi edes työt. Syyksi siis, että olisi joku lukion tyyppinen "minulla oli lupa olla pois" -lappu. Itsehän en mene jos ei kiinnosta just sinä päivänä mennä luennolle. Näin helppoa se on joissain aineissa.

Lunta tulee, I  like it. Lopetan tämän kevään ensimmäisen räpellyksen hieman raskaampaan kevennykseen. Over and inside out.