Top: Opiskelijaruokalat

Hip hei!

Monia on kiinnostanut se eräs elämän tärkeimmistä seikoista:ruoka. Ihan hyvä, että kiinnostaa kun nykymaailmassa arvostetaan vain nälkäkurkia ja Stam1nan sanoin: "Laihan tytön vatsaa polttaa"

Noh vakavoidun *tsuuuuup* -.-

Yleisinä faktoina mainittakoon, että opiskeijaruoka maksaa keskimäärin 2.5 euroa ja sisältää lähes aina pääruuan, salaatin, ruokajuoman ja 2 palaa leipää. Ei hassummin parilla eurolla. Annosten koko ja santsaamismahdollisuudet vaihtelevat ruokapaikkojen keskuudessa. Varsin ravitsevaa ja täyttävää ruokaa tarjotaankin niin monessa paikkaa, että monesti juuri nämä pienet vivahde-erot ratkaisevat missä syödään.

Ajattelin lähestyä tätä kulinaristista dilemmaa - miten ja mitä yliopistossa syödään - suorittamalla äärimmäisen subjektiivisen ja epäreilun ravintola-arvioinnin niistä viidestä paikasta, jossa tykkään syödä. Kuten huomaatte jo tutkimukseni, jos tätä sellaiseksi voi kutsua, lähtöasetelmat ovat varsin vinoutuneet.

Joka tapauksessa nautin työni hedelmistä ja niin joudutte nyt nauttimaan tekin.

5. Lozzi (lausutaan lotsi tai lossi) [Pääkampus]

Noh, mitä sitä nyt sanois. Tämä paikka on jostain syystä todella suosittu sonaatin ravintola. Sinne virtaa väkeä tasaiseen tahtiin, vaikka vajaan 20m päässä on tarjolla parempaa. Jos käytän tässä nerokasta analogiaa, niin tilanne Lozzin valinta on kuin valitsisi tarjolla olevasta 20 euron ja 50 euron setelistä sen 20 euron setelin.
Oma, täysin irrationaalinen inhoni Lozzia kohtaan juontaa juurensa mustiin kananmuniin ja pilattuun pitsaan. Lisänä mainittakoon homeiset ja jäiset tomaatit ja varsin epäilyttävät mössöt - näitä tosin on kaikkialla tasaisin väliajoin.

Mutta on Lozzilla etujakin. Sinne pääsee kahden jonon kautta, mikä nopeuttaa itse ruokailua jonkin verran. Tarjolla on kesäisin varsin mukava terassi, joka tuo oman lisänsä ruokailukokemukseen. Varsinaisena vetonaulana mainittakoon herkkupöytä, jonka antimia pääsee nauttimaan varsin pienellä hinnalla. Kyseessä on siis pöytä, joka on pullollaan leivonnaisia, kakkuja jäätelöä ja karkkia. Toisena vetonaulana mainittakoon onnenpöytä. Tämä minulle melko tuntematon kuuluisuus on ilmeisesti erilaisista herkuista koostuva pöytä, joita saa ilmaiseksi nauttia jälkiruokana.

Silti kun, kerta toisensa jälkeen, ryhmäpaineen alla musertuessani anna Lozzille mahdollisuuden, on fiilis syömisen jälkeen lattea. Suosittelen jotain muuta vaihtoehtoa, mikäli et ole kiireessä tai ryhmäpaineen musertama.

Itselläni on Lozzissa syödessä aina sama ilme: pettynyt, muttei yllättynyt.

4. Musica [Pääkampus]

Musica musica musica. Kyseessä on pienehkö M-rakennukseen integroitu ruokala, joka tarjoilee varsin maittavaa sonaatin ruokaa. Musica on usein vaihtoehto, kun Ilokivessä ei ole aikaa syödä ja ei sorru ryhmäpaineen alaisena menemään Lozziin.
Musicasta ei ole pahaa sanottavaa. Ainoa negatiiviseksi laskettava tekijä on sen koko.

3. Hestia [Mt. Ylistö]

Koska yhteiskuntatieteellinen tiedekunta joutui muuttamaan tälle "harjanteelle", olen sittemin nauttinut Hestian tarjoamista herkuista. Hestia on, kuten melkein kaikki muutkin, sonaatin ravintola.
Hestian valttina mainittakoon se, että eihän tuolta kukkulalta perkele minnekkään muuallekkaan mennä syömään. On vain oltava iloinen, että siellä ylipäätään on joku ruokapaikka.
Hestian, kuten monen muunkin sonaatin ravintolan, ongelmana on annoskoot. Tällainen raavas (tulitikku) mies ei aina tahdo saada vatsaansa täyteen.
Hyvinä puolina mainittakoon salaatin monipuolisuus, ystävällinen henkilökunta ja runsas jyvä/lisuketarjonta salaatteihin.

2. Piato [Matillanniemi]

Tämäkin agorassa sijaitseva ruokala on sonaatin alainen. Piatosta on kaunis järvimaisema ja agoran siro, lasinen rakenne, takaa huimat piirteet sen ihailuun.
Piaton huonona puolena pidän ruuhkia, joita agoran tapahtumat ja suuri väkimäärä joskus aiheuttavat. Lisäksi tätäkin ravintolaa varjostaa annosten pieni koko.
Tämän ansan voi kuitenkin kiertää valitsemalla vaihtoehtoisen ja uniikin ruokailukokemuksen: paistopisteen. Kyseessä on kallimpi opiskelijahintainen ateria, jonka valmistaa kiltti paistopisteen setä tai täti. Paistopisteen ruoka vaihtuu viikottain ja se vastaa keskivertoisen ravintolan tarjontaa. Hintaa koko komeudelle jää vain 5,05 euroa. Ei todellakaan paha hinta naudanpihvistä ja mustapekkajuustokastikeesta.

1. Ilokivi [Pääkampus]

Da spot. Wow, mitä tästä nyt sanois. Hip hei.

Ainut, ja siis todellakin ainut huono puoli: Ruuhka, joka päiväinen ruuhka. Ihmiset tietävät, että täältä sitä saa, sitä parasta ruokaa, ja jonot ovat sen mukaiset. Ilokivi vaatiikin käyttäjältään joko hermoja tai tarkkaavaisuuteen perustuvaa aikataulujen viilaamista. On mahdollista löytää ne suvantokohdat, jolloin jonot ovat olemattomat ja luikkia suoraan herkkujen syliin.

Tämän ihmissateenkaaren päässä on todellakin herkkupata.

Bonuksena sanottakoon, että Ilokiven tuotto menee ylioppilaskunnalle ja sitä kautta takaisin sinulle itsellesi erinäisiä reittejä. Syömällä laitat siis rahaa pankkiin! Rahaa voi myös lahjoittaa hyväntekeväisyyteen maksamalla ateriasta hitusen enemmän ja tukemalla näin Karin sanoin "Intian tyttöjä"
Kuten Lozzi, Ilokivi tarjoaa terassikokemuksen vailla vertaa ja ajoittain nähdään Ilokiven seinillä myös erilaisten taiteilijoiden luomuksia. Kuten kaikki Karin linkin katsoneet huomasivat, Ilokivi on myös innoittanut muusikoita. Onkin siis selvää, että tällaisen ylistyslaulun innoittama ravintola on jollain tavalla erilainen ku kaikki muut.

Bowow. Sellaista tällä kertaa. Huh taidan haukata yöpalan ja painella petiin. Tsau!
Niin ja lopuksi vielä Joensuun poikien uusinta uutta.