Ainahan kaikki ei ole ruusuilla tanssimista ja kerran jos toisenkin on niin sanotusti mela otsassa ties mistä syystä. Alla on muutama syy miksi moinen voi olla ajankohtaista ja mahdollsta yliopistossa opiskellessa.
1. Köyhyysraja
Mikäli et töitä tee, tai vaikka joskus tekisitkin, on opiskelijan vaikea päästä köyhyysrajan yläpuolelle. Jatkuva paine opintojen suorittamisesta ja taloudellinen ahdinko (ei sitä juuri muuten voi kuvailla) ovat helposti ne pääsyyt miksi opiskelu maistuu välillä puulta. Onneksi kaikki on samassa laivassa niin voi yhdessä valittaa näistä asioista.
Tämän lisäksi mikäli tämä opiskelija tämän paineen alla murtuu, eikä etene tarpeeksi nopeasti, aina kiristyvien kelan vaatimusten mukaan, otetaan häneltä sekin vähä tuki pois mitä oli tarjolla.
NOFUNNYY
2. Opintopisteisiin vaadittavien työmäärien vaihtelu
Jossain vaiheessa tähän ongelmaan törmää varmasti. Kyseessä on siis se seikka, että eri tiedekunnilla, ja vielä niiden sisälläkin, on erilaiset käsitykset siitä, kuinka paljon esim. 5 pisteen eteen pitää tehdä töitä.
Toisilta kursseilta voi saada 6 pistettä monivalintatentillä ja jossain on istuttava luennoilla, kirjoitettava essee ja käytävä tentissä. Lisäksi jo tenttimateriaalit voivat olla todella vaihtelevia.
3. Opetuksen laatu
Se millaista opetusta saa vaihtelee rajusti. Proffat pitävät hyvin erilaisia luentoja, tenttejä ja kursseja jo saman aineen sisällä. Lisäksi vaihtelu on suurta myös aineiden välissä. Tästä on melko mahdotonta saada tietoa etukäteen. Eri kursseja kun pitää melkein järjestään eri proffat, eikä näin ollen edes kaikilla opiskelijoilla ole tietoa kaikkien luennoitsijoiden laadusta.
Joka tapauksessa opetus on pääsääntöisesti laadukasta, mutta sen olettaisi kuitenkin olevan aina laadukasta. Ehkä ongelma ei ole niinkään opetuksen laadussa vaan ehkä koko kurssien suoritustapoihin ja toissijaisesti sitten luennoitsijoihin.
4. Opintojen sisällön vapaavalintaisuus
Tätä mainostetaan kovasti, että saat valita mitä tahansa sivuaineita ja tehdä mitä lystäät, mutta totuus on monesti toinen. "Mikäli haluat työllistyä" on se alku, jolla sivuaineista puhuttaessa lauseet aloitetaan. Joissain aineissa, varsinkin kielissä on "pakko" ottaa tietty yhdistelmä sivuaineita, jotta on oikeasti mahdollista työllistyä.
Kaikissa aineissa ei tietenkään ole näin, mutta sitten on taas vapaiden sivuaineiden ongelma. Osaan on kiintiö ja niihin tulee hakea erikseen.
5. Akateeminen vapaus
Tästä myös puhutaan paljon, mutta kyseessä ei ole niin absoluuttinen käsite kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Edelleenkin toisissa aineissa ei ole pakko olla missään koskaan ja silti voi suorittaa opintoja, mutta ei kaikkialla.
On useita aineita, joissa akateeminen vapaus on käytännössä haavekuva. Kielet ja OKL ovat ainakin varsin vahvalla läsnäolopakolla varustettuja opintoja, eikä kaikkiin kursseihin riitä syyksi edes työt. Syyksi siis, että olisi joku lukion tyyppinen "minulla oli lupa olla pois" -lappu. Itsehän en mene jos ei kiinnosta just sinä päivänä mennä luennolle. Näin helppoa se on joissain aineissa.
Lunta tulee, I like it. Lopetan tämän kevään ensimmäisen räpellyksen hieman raskaampaan kevennykseen. Over and inside out.
"Syyksi siis, että olisi joku lukion tyyppinen "minulla oli lupa olla pois" -lappu."
VastaaPoistaEn tiedä missä sinä olet ollut lukiossa, mutta meillä ei ainakaan ole riittänyt "mulla oli lupa olla pois"- tyyppinen "lappu". Tainnut mennä yläaste(tai ala) ja lukio sekaisin. Varsinkin, kun "Itsehän en mene jos ei kiinnosta just sinä päivänä mennä luennolle." Kuten mm. päivinä, jolloin on aamupahoinvoitia? Onnea opiskelullesi.
Olen ollut lukiossa Savitaipaleen lukiossa, missä kieltämättä on voitu tehdä asiat eritavalla, mutta meillä ainakin oli mm. autokoulu, joka kelpasi syyksi olla pois tunneilta.
PoistaJoka tapauksessa tarkoitin sanoa, että akateemisesta vapaudesta puhutaan, mutta se ei toteudu samalla tavalla kaikissa aineissa.
Mitä tulee aamupahoinvointiin, jonka oletan johtuvan alkoholista, en sitä koskaan pode, koska en käytä alkoholia ollenkaan. Syyt olla menemättä luennoille voivat johtua myös kurssien päällekkäisyyksistä.
Kiitos kommentista, onnea myös sinun valitsemallesi tielle.
"Tämän lisäksi mikäli tämä opiskelija tämän paineen alla murtuu, eikä etene tarpeeksi nopeasti, aina kiristyvien kelan vaatimusten mukaan, otetaan häneltä sekin vähä tuki pois mitä oli tarjolla."
VastaaPoistaAina kiristyvien? Etene tarpeeksi nopeasti? Eikös se ole ihan luonnollista, että ne, jotka eivät saa opintojaan suoritettua siinä tahdissa, missä kuuluukin, saavat sitten hankkia elantonsa muulla tavalla, kuten menemällä esimerkiksi töihin ( http://hikipedia.info/wiki/Ty%C3%B6 ). Muutoinhan jokainen, joka haluaa _ilmaista rahaa_ ja puoli-ilmaista lainaa, voisi olla "opiskelija" vähäisen työnteon ohella niin, että on opinahjossaan vain kirjoilla ja käy töissä, eikä opiskele oikeasti. Valitettavasti valtiolla ei ole resursseja elättää tällaisia "opiskelijoita".
Totta on, että opintotuilla ei kukaan elä, mutta kyllä minun mielestäni (opiskelija) opiskelun ohella pystyy töitä sen verran tekemään, ettei tarvitse nälkään kuolla.
Olet varsin oikeassa. Ei tähän maahan kaivata lisää kannustinloukkuja, mutta se mitä tarkoitin ei liity laiskuuteen, vaikka itsessäni tunnistan tämän ominaisuuden.
VastaaPoistaJakuvasti kiristyvät vaatimukset liittyvät mahdolliseen yliopistojen rahoituksen uudistamiseen siten, että yliopistot saisivat rahaa myös oppilaiden opinnoissa edistymisen perusteella. En muista tarkkoja prosentteja rahoituksen jakautumisesta valmistuneiden ja etenemisen välillä, mutta etenemiseksi katsottaisiin 50 tai 55 opintopistettä vuodessa. Tämä on siis 5 tai 10 enemmän kuin mitä nyt tarvitsee suorittaa saadakseen tuet. Tämä ei siis vaikuta suoranaisesti tukien saamiseen, mutta mikäli rahasta on kyse - ja nyt on - niin yliopiston etu on, että kaikki etenevät ja tästä on syytä olettaa jotain muutoksia.
Murtumisella tarkoitin tässä yhteydessä mielenterveysongelmia, jotka ovat yliopistomaailmassa liian yleisiä. Taannoin kuulin legendaa, että puolet yliopiston suorittavista käy YTHS:n mielenterveyspuolella opintojensa aikana. Masentuneen on vaikea hankkia elantoaan mistään. Tästä voi myös seurata se, että sairaspäivärahan loputtua on elettävä yhä opintotuella, vaikkei opinnoissa edistyisikään, mikä tarkoittaa, että pahimmassa tapauksessa joutuu tämä mielenterveysongelmista toipuva henkilö tekemään opintojaan kokonaisen lukuvuoden ilman opintotukea.
Itsekin teen töitä opiskelun ohella, kuten näkyy, mutta kun pohditaan opiskelijoiden työelämän siirtymistä ja sen viivästymistä ovat työt hidastavana tekijänä.
Kiitos tästäkin kommentista. Hyvä että edes joku lukee ja näpäyttää jos meinaan hölmöilä ja olla perätön!