Top5: Parasta yliopistossa

Noniin. Sitten asian ytimeen.

Monesti esittelyissä ja muissa tapahtumissa, missä meikäläinen joutuu hölmöilemään ihmisten edessä, multa kysytään mikä on parasta opiskelussa. Joskus olen jopa itse niin tyhmä, että menen siitä puhumaan vapaaehtoisesti. Se on nimittäin vaikea kysymys.
Helpompi löytää epäkohtia ja parannettavaa, koska ne tökkii koko ajan ja muistuttaa olemassaolostaan. Mutta kun kaikki sujuu, on tila yleisesti mukava, eikä silloin tule ajatelleeksi, että no tämä on nyt hyvä homma.

Noh jälleen varoitettakoon, että universaaleista asiosta ja totuuksista en tule taaskaan puhumaan, sillä niitä ei tässä asiassa ole.

5. Ammattiin valmistuminen

Tämä on siellä taustalla piilevä bonari, jota toiset jahtaa enemmän tosissaan kuin esimerkiksi minä. Sieltä se tulee eikä sillä ole väliä milloin. Kiireellä se tulee aiemmin ja lunkisti ottamalla myöhemmin - pääasia, että tulee.
Tämähän on se pääsyy miksi tänne haetaan. Halutaan valmistua johonkin ja päästä töihin, mutta mikäli kysytään mikä on parasta opiskelussa, niin tämä ei varmasti saa enemmistöä äänistä.

4. Akateemisuus, ei luokkana

Tämän laitan tänne sen takia, että kun noita pähkähulluja professoreja seuraa ja pääsee käsiksi tähän akateemiseen maailmaan, sitä arvostamaan. On toisaalta käsittämätöntä, että joku jaksaa katsoa EEG -käyrää päivästä toiseen ja silti olla siitä innoissaan, mutta toisaalta se on todella hienoa. Se mitä täällä suljettujen ovien takana tapahtuu on kaikki pyrkimystä uuden tiedon, "totuuden", saavuttamiseksi. Tämän asian sisäistämisen jälkeen omatkin projektit, kuten kandi tai gradu, näyttäytyy uudessa valossa. Se, mikä saattaa aluksi näyttää turhalta ja käsittämättömältä onkin osa jotain suurempaa myllyä, jonka pyöriessä jossain vaiheessa osutaan väkisinkin suurempaan mullistukseen.
Lisäsin tuohon, että ei luokkana, koska en tarkoita akateemisuudella sitä, että "jee olen korkeakoulutettu ja parempi kuin kaikki muut". Olen täällä ollessani sisäistänyt myös sen, ettei sillä ole mitään väliä mistä taustasta ja millä koulutuksella tässä maailmassa eletään. Kusipäitä löytyy kaikista luokista ja ihmiset pitää kohdata titteleittä.

3. Seura

Olit siten ituhippi tai metallisti, löytyy yliopistolta aina samanhenkistää porukkaa. Täällä on opiskelijoita suurehkon kylällisen verran ja siellä on varmasti joku, joka ajattelee kuten sinä ja pitää samoista asioista kuin sinä. Juuri nämä ihmiset tekevät opiskelusta mahtavaa. Se, että saunakutsuja satelee, bileissä ja luennoilla on aina samat nauravat naamat ja ajatustensa kanssa ei tarvitse olla yksin.
Harrasteiden puolella menee vielä paremmin. Keskiaikaisesta miekkailusta balettiin. Kaikkea löytyy. Niihinkin lajeihin, joissa pienten paikkakuntien osallistujamäärät eivät riitä, löytyy yliopistolta vähintään yksi vuoro - yleensä 5.
Yksin ei siis tarvitse jäädä. Huolestuttavaa on silti, että joka viides tuntee tulleensa kiusatuksi. Jätetäänpä kaikki sellainen syrjintä ja muu paska pois. Ollaan sentään aikuisia, tai ainakin pitäis alkaa olla.

2. Ajattelun taso/kyseenalaistaminen

Viimeiset kolme kohtaa niputtuu jokseenkin yhteen. Tällä ajattelun tasolla tarkoitan sitä, että pidän keskusteluista ja niistä ongelmista, joihin joillain luennoilla jajoidenkin ihmisten kanssa pääsee pureutumaan. Osalti se on syytä samanhenkisyydestä ja osalti, suurelta osalta, siitä, että oma ajattelu kehittyy ja aikuistuu monella alueella.
Edelleenkin yliopisto ei ole paikka pelkästään vakavamieliselle metafyysiselle keskustelulle. Ruokailukeskustelut pyörivät aivan samojen aiheiden ympärillä ja parhaimmillaan/pahimmillaan menee 5 minuuttia kun puhutaan jo peniksistä.
Silti, joskin liian harvoin, sitä huomaa olevansa juuri oikeassa seurassa ja juuri oikeassa mielentilassa, ja silloin, ai että se on hienoa.
Kyseenalaistaminen, sitä se oikeastaan on. Lisäsin tohon otsikkoonkin sen. Kyseessä on jotain, mitä ei aiemmin uskaltanut suuremmin tehdä. Se sokea usko auktoriteetteihin on rapissut ajattelun kehityksen myötä. En väitä olevani älykkö, lähinnä tarkoitan lähestymistavan tai katselukulman muutoksta. Asioita ei näe enää niin mustavalkoisena ja totuudet eivät enää ole välttämättä totuuksia.

1. Vapaa-aika

Aaaaaah... Mmmmm, P-A-R-S. Kesäisin etenkin. Suosittelen. Se vapauden tunne kun ei oo kouluhommia, ei oo tenttiä tulossa, ei oo töitä. Tai vaikka oliskin koulua, mutta on vapaampi viikko, kuukausi, vuosi. Perjantait on läpeensä opetuksesta vapaita. Lukukausi o lyhyempi ku lukiossa tai peruskoulussa.
Tämä siis mahdollistaa paljon yllämainituista asioista, mutta voi pojat tätä kannattaa arvostaa. Kun tästä lafkasta valmistuu ja siirtyy seuraavaan vaiheeseen on ikuisessa työkierteessä. Eli kaikki irti laiskottelusta ja vapaudesta tehdä asioita. Työelämä on 9-5 ja sit on lapsia ja kotitöitä, velkaa ja vankeutta. Sillekin on aikansa ja seki voi olla mukavaa, mutta at the moment I prefer this.

Vapaalla voi sitten puuhata vaikka mitä. Esim bilistä Sebastianissa.

Noin, taas lärpättelin valtavan kasan jonninjoutavuuksia teidän vapaa-aikaa kuluttamaan. Toivottavasti jäi jotain käteen.

Öriöri and out.

Top5: Muistilista pääsykokeisiin lukijalle

Haaaaudihaaaau!

Mietin tässä kun marssin kirjastolle sunnuntaina, jota en ole tehnyt sitten pääsykokeisiin lukemisen, että voisin kirjoittaa tsemppitekstin tai jotain vastaavaa niille, jotka nyt ahertavat artikkelikokoelman parissa.

Varoituksena on kerrottava, että tämän tekstin asiapohjaisuus ja oikeellisuus on varsin heikkoa ja neuvoja/ohjeita, joita alla mainitaan, ei välttämättä kannata ottaa vakavasti. Siirtykää suorituksiin oman harkinnan mukaan.

5. Luppoaika

Sitähän siis ei ole, mikäli haetaan tosissaan ja miksi ei haettaisi, mutta sitä tulee järjestää. Ei ole mitään järkeä lukea enempää kuin on mahdollista omaksua. Jos olet istunut kirjastolla tai kotona materiaalit edessä jo 6 tuntia, voi olla, että on syytä jättää taistelun jatkaminen seuraavaan päivään.
Sen sijaan suosittelen leppoisaa ja kevyttä toimintaa, joka vie ajatukset muualle itse pääsykokeista. Toinen varsin hyvä vaihtoehto on ajoittainen avautuminen sille toiselle sankarille, joka hakee myös jotain korkeakoulupaikkaa. Mikään ei ole sen terapeuttisempaa kun varttitunnin kestävä manaaminen ja sadattelu. Ne pahat tunteetkin on sallittuja ja varmasti aiheellisia.

4. Tankkaus ja uni

Esim Sohwista saa mukavaa purtavaa "pikkunälkään"

Elä sitä virhettä tee, että jätät syömisen välistä ja keskityt lukemahan. Parempi on pitää selvät ruokatauot ja varmistaa täten maksimaalinen suorituskyky. Toisaalta itsellä se tuntuu menevän niin, että tunti tahi puolikas menee sulattelun aloitukseen ja ehkä kahvin tai vastaavien piristeiden käyttö on suotavaa kun tauolta palaa. Syytä on myös palkita itseään sopivassa suhteessa työtuntien tehokkaasta käytöstä. Myös lukemisen yhteydessä kannattaa ottaa välipalaa tai pientä purtavaa, mikäli se auttaa jaksamaan. Mikä vaan toimii itselle.
Äläkä sitä sitten lähden tekemään, että korvaisit työtunteilla niitä tunteja, jotka normaalisti nukut. Uni on todella tarpeellista tässä vaiheessa ja lukemisen kannalta paras on juuri ennen nukkumaan menoa. Esimerkikis pieni kertaus voi olla suoritusta parantava tekijä. Liian väsyneenä ei kannata lukea, siinä helposti vaan takkuaa ja joutuu lukemaan samat asiat monesti. Eli unirytmi kuntoon, jätetään ne yövalvomisen väliin ja tsempataan täyspäiväisesti ja öisesti tavoitteen eteen.

3. Palkinto

Muistahan, että olet kuitenkin tekemässä jotain, joka on varsin haastavaa ja sinun kannaltasi todella tärkeää. Ei siis ole lainkaan pahasta antaa itselleen palkkio ahkeran aherruksen jälkeen. Itse suosittelen Ben & Jerry's -jäätelöä.  Ei ben tai jerry viikossa tee pahaa, kun miettii millaista emotionaalista tuskaa täyspäiväinen valmistautumien vaatii. Suosittelen siis kohtuudella nauttimaan naposteltavaa ja antimia ylipäätään joko samalla kun lukee tahi sitten sen jälkeen. Pysyy tunteet tasapainossa. Ja kyllä, tunnetason ongelmien paikkaaminen ruualla ei näin yleisesti ole hyvä asia ja sitä tulisi välttää. Oma taktiikka on, että jokaista viittä opintopistettä kohti saa ostaa purkin. Mm kohta on kandi valmis ja se on 10 pistettä! Nam nam.

2. Se todellinen todellisuus

On olemassa muutakin kuin pääsykokeet. Se voi olla vaikea uskoa, mutta usko tai älä. Koeta siis myös säilyttää edes jollain tasolla yhteys ulkomaailmaan ja normaaliin elämään. Käy urheilemassa, mene joskus vaikka ulos kertaamaan, katsele ohikulkevia ihmisiä, naura junioireille, että "Teillä tämä on vielä edessä, mulla kohta takana", mutta älä päin naamaa, sisäisesti vaan. Se auttaa myös jaksamaan lukemisen suhteen, mikäli tasapainottaa sen työmäärän hupimäärällä. Se voi myös olla ainut tehokas keino saada ajatukset muualle pääseykoemateriaaleista, joka usko tai älä, on myös hyväksi.

1. Success

Juhli niin perkeleesti kun pääset sisään. Tämä on luultavasti ja melko varmasti tähänastisen elämäsi suurin saavutus ja palkkio on todella ansaittu. Nyt on aika nauttia työn hedelmistä ja rentoutua. Edessä on jännittävät ajat, mutta niitä ehtii jännittämään myöhemmin.



Bumtsibum kaikille ja koettakaa jaksaa lukea. Oha se todella perseestä, mutta mitä paremmin sen tekee kerralla, niin ei joudu niin todennäköisesti kertaamaan. Oikea fiilis ja tekemisen meininki vaan niin hyvä tulee!

Top5: Aineopintojen kurssit

Tsumps

Mietistekin, että jotenkin olisi hyvä kuvata kurssitarjontaa täällä yliopistossa. Jotenkin listaaminen tuntui taas aika tylsältä vaihtoehdolta, joten ajattelin lisätä hitusen omia kokemuksia.
Eli siis aineopintoja laitan nippuun ja nehän on teoriassa toisen vuoden opintoja, mutta kuka tekee milloinkin. Idea on siis yliopistossa ylipäätään, että kurssit saa tehdä melko millon haluaa ja ehtii, mutta osaan vaaditaan tietyt aikaisemmat suoritukset tai mahdollisuudet suorittaa tietyt kurssit voi olla rajalliset.

Aineopinnot on kokonaisuus, johon liittyy valinnaisia ja pakollisia kursseja. Kokonaisuutena niistä tulee 55 pistettä kasaan, joista 40 pistettä on pakollisia. Meleko tiukkaa siis. Aineopintojen tarkoituksena on syventää osaamista psykologian kaikilla osa-alueilla.

Näin matikalla. Sadattelua saattaa kaikua kyllä muuallakin.

Noh suuremmitta lätinöittä esittelen tässä viitisen kurssia, ja kerron hitusen mitä niissä tapahtui ja miksi pidin tai en pitänyt. Näistä nyt ei tarvi vielä hakemisvaiheessa edes miettiä, eikä ekanakaan vuonna. Ei oo kaikki vielä itselläkään valmiina.

5. Kehityspsykologia (pakollinen 5op)

Perusnäppärä. Tehtiin lukupiirillä kahden kaverin kanssa esitykset toisillemme. Sain 4/5 arvosanaksi ja opin aika montakin asiaa kurssimateriaaleista. Luennot tais olla enemmän tai vähemmän tylsiä, mutta niillä nyt julteltiin muutekin. Suoritettiin kirja ja luentotenttinä. Eli muistaakseni (tämän suorittamisesta on 3 vuotta) oli vastattava yhteen kysymykseen luennoista ja toiseen kirjasta. Saattoi olla vaihtoehtoja tai sitten ei.

4. Työ ja organisaatio psykologia (pakollinen 5 op)

Puhtaasti suoritustavan perusteella. Luentopäiväkirjaaaaaa! Ei voi ku pitää. Osa luennoista oli mielenkiintoisia, ja jokainen tunteita herättävä. Olin vuoroperään surullinen ja vihainen poistuessani luennoilta. Yritysmaailma on kamala maailma. Mutta luentopäiväkirjasta sain 5/5, vaikka en ihan jokaisella luennolla edes istunut, enkä käyttänyt ylimääräisiä materiaaleja. Omien mielipiteiden ilmaisu tuotti tällä kertaa tulosta ja ne ilmeisesti tulkittiin ajatustyötä sisältäneiksi ne mun tekstit. Kirjoitin 10 sivua, eli noin sivun/luento. Luennoilla oli vaihtelevasti eri ihmisiä kertomassa asioista omasta näkökulmasta. Rekrytointifirmoja, konssultointifirmoja, työterveyttä, tutkijoita, ja muitakin tahoja oli edustettuna. Historiaa käytiin läpi ja käytänteitä kanssa. Positiivista oli myös se, että luennoitsija vaihtui miltein joka luennolle ja että luennot pystyi katsomaan myös psykonetistä, eli kotoa koneelta.

3. Kliininen psykologia 2 (pakollinen 5op)

Luennoitsijana Raimo "Raipe" Lappalainen on suorastaan nerokas. On aktivoivia taukoja, ryhmäkeskustelua, keskustelua luennoitisijan ja oppilaiden välillä sekä lukematon määrä hyödyllisiä, kiinnostavia esimerkkejä kliinisestä työstä perusteltuna tutkimustiedolla. Eli siis parasta oli luennoitsija ja suoritustapa.
Kirjallisena, arvioitavana työnä, kirjoitettiin ikään kuin itselle muistilista kliiniseen työhön liittyvistä asioista, esim tautiluokituksista, lääkityksistä ja oirekuvauksista. Lisäksi piti lisätä jokaista sivua kohden puolisivua pohdintaa ja lopullinen arvosana perustui pohdinnan "laadulle" ja kokonaispituudelle. Rajusti 15 sivua tai yli kirjoittaneet saivat vitosen ja siitä alaspäin sitten erinumeroita, olettaen, että se pohdinta oli laadukasta. Tulos 5/5, kirjoitin joku 17 sivua muistaakseni ja pohdintakin taisi olla laadukasta.

2. Geropsykologia (valinnainen 5op)

Helmiä sioille. Nykyään kurssi on hitusen muuttunut kun siitä saa kolmen opintopisteen sijaan 5, mutta voi pojat se oli mukava taannoin. Idea on simppeli, eli katsotaan elokuvia vanhuudesta, vanhenemisesta ja siihen liittyvistä ongelmista ja sitten niiden pohjalta on aina avaava luento ja elokuvan, sekä  luennon perusteella kirjoitetaan sitten luentopäiväkirja, joka arvosteltiin ja tulos oli 4/5. Leffat oli toki vanhoja, osa, mutta silti todella kiva katsella isolta näytöltä elokuvia ja saada siitä sitten opintopisteitä. Suosittelen.

1. Kriisipsykologia (valinnainen 3op)

Salli Saaren pitämät psykonet, eli videoluennot oli melkoista taistelua, sillä niitä oli vähän ja ne oli pitkiä. Koska kyseinen ekspertti on varsin kiireinen kaveri, oli luennot tiivistetty kolmeen päivään ja opetusta yli seitsemän tuntia päivässä. Lisäksi kirjoitettiin taas omaksi avuksi jäsennelty lista siitä mitä tulee tehdä ja missä ja miten kriisi-istunto etenee. Hyödyllistä, tarpeellista ja tärkeää myös senkin takia, että kurssilla oli luentojen lisäksi kaksi harjoituspäivää, joissa simuloitiin ryhmässä kriisi-istuntoja.
Huikea kokemus, joskin haastava. Helposti parasta antia käytännönläheisyyden takia. Sitä on yliopistossa liian vähän ja sitä tulee vaatia ja haalia aina vaan enemmän. Saatiin diplomit ja 3op arvosanalla hyväksytty.
Varsin informatiivinen ja tiivis paketti tärkeästä ja piilossa olevasta asiasta.

Huh nälkä kurnii, se o mentävä syömään. Ei pääse ilokiveen valitettavasti, vai pääseekö... Noh katsotaan jaksanko kävellä agoralta sinne, ylämäkeä ja pakko palata vielä takaisin, saattaa olla ylitsepääsemätön este tällä hetkellä vaikka sää onkin hyvä.

Niin ja loppuun vielä jotain asiaan kuulumatonta.

Top: Opiskelijaruokalat

Hip hei!

Monia on kiinnostanut se eräs elämän tärkeimmistä seikoista:ruoka. Ihan hyvä, että kiinnostaa kun nykymaailmassa arvostetaan vain nälkäkurkia ja Stam1nan sanoin: "Laihan tytön vatsaa polttaa"

Noh vakavoidun *tsuuuuup* -.-

Yleisinä faktoina mainittakoon, että opiskeijaruoka maksaa keskimäärin 2.5 euroa ja sisältää lähes aina pääruuan, salaatin, ruokajuoman ja 2 palaa leipää. Ei hassummin parilla eurolla. Annosten koko ja santsaamismahdollisuudet vaihtelevat ruokapaikkojen keskuudessa. Varsin ravitsevaa ja täyttävää ruokaa tarjotaankin niin monessa paikkaa, että monesti juuri nämä pienet vivahde-erot ratkaisevat missä syödään.

Ajattelin lähestyä tätä kulinaristista dilemmaa - miten ja mitä yliopistossa syödään - suorittamalla äärimmäisen subjektiivisen ja epäreilun ravintola-arvioinnin niistä viidestä paikasta, jossa tykkään syödä. Kuten huomaatte jo tutkimukseni, jos tätä sellaiseksi voi kutsua, lähtöasetelmat ovat varsin vinoutuneet.

Joka tapauksessa nautin työni hedelmistä ja niin joudutte nyt nauttimaan tekin.

5. Lozzi (lausutaan lotsi tai lossi) [Pääkampus]

Noh, mitä sitä nyt sanois. Tämä paikka on jostain syystä todella suosittu sonaatin ravintola. Sinne virtaa väkeä tasaiseen tahtiin, vaikka vajaan 20m päässä on tarjolla parempaa. Jos käytän tässä nerokasta analogiaa, niin tilanne Lozzin valinta on kuin valitsisi tarjolla olevasta 20 euron ja 50 euron setelistä sen 20 euron setelin.
Oma, täysin irrationaalinen inhoni Lozzia kohtaan juontaa juurensa mustiin kananmuniin ja pilattuun pitsaan. Lisänä mainittakoon homeiset ja jäiset tomaatit ja varsin epäilyttävät mössöt - näitä tosin on kaikkialla tasaisin väliajoin.

Mutta on Lozzilla etujakin. Sinne pääsee kahden jonon kautta, mikä nopeuttaa itse ruokailua jonkin verran. Tarjolla on kesäisin varsin mukava terassi, joka tuo oman lisänsä ruokailukokemukseen. Varsinaisena vetonaulana mainittakoon herkkupöytä, jonka antimia pääsee nauttimaan varsin pienellä hinnalla. Kyseessä on siis pöytä, joka on pullollaan leivonnaisia, kakkuja jäätelöä ja karkkia. Toisena vetonaulana mainittakoon onnenpöytä. Tämä minulle melko tuntematon kuuluisuus on ilmeisesti erilaisista herkuista koostuva pöytä, joita saa ilmaiseksi nauttia jälkiruokana.

Silti kun, kerta toisensa jälkeen, ryhmäpaineen alla musertuessani anna Lozzille mahdollisuuden, on fiilis syömisen jälkeen lattea. Suosittelen jotain muuta vaihtoehtoa, mikäli et ole kiireessä tai ryhmäpaineen musertama.

Itselläni on Lozzissa syödessä aina sama ilme: pettynyt, muttei yllättynyt.

4. Musica [Pääkampus]

Musica musica musica. Kyseessä on pienehkö M-rakennukseen integroitu ruokala, joka tarjoilee varsin maittavaa sonaatin ruokaa. Musica on usein vaihtoehto, kun Ilokivessä ei ole aikaa syödä ja ei sorru ryhmäpaineen alaisena menemään Lozziin.
Musicasta ei ole pahaa sanottavaa. Ainoa negatiiviseksi laskettava tekijä on sen koko.

3. Hestia [Mt. Ylistö]

Koska yhteiskuntatieteellinen tiedekunta joutui muuttamaan tälle "harjanteelle", olen sittemin nauttinut Hestian tarjoamista herkuista. Hestia on, kuten melkein kaikki muutkin, sonaatin ravintola.
Hestian valttina mainittakoon se, että eihän tuolta kukkulalta perkele minnekkään muuallekkaan mennä syömään. On vain oltava iloinen, että siellä ylipäätään on joku ruokapaikka.
Hestian, kuten monen muunkin sonaatin ravintolan, ongelmana on annoskoot. Tällainen raavas (tulitikku) mies ei aina tahdo saada vatsaansa täyteen.
Hyvinä puolina mainittakoon salaatin monipuolisuus, ystävällinen henkilökunta ja runsas jyvä/lisuketarjonta salaatteihin.

2. Piato [Matillanniemi]

Tämäkin agorassa sijaitseva ruokala on sonaatin alainen. Piatosta on kaunis järvimaisema ja agoran siro, lasinen rakenne, takaa huimat piirteet sen ihailuun.
Piaton huonona puolena pidän ruuhkia, joita agoran tapahtumat ja suuri väkimäärä joskus aiheuttavat. Lisäksi tätäkin ravintolaa varjostaa annosten pieni koko.
Tämän ansan voi kuitenkin kiertää valitsemalla vaihtoehtoisen ja uniikin ruokailukokemuksen: paistopisteen. Kyseessä on kallimpi opiskelijahintainen ateria, jonka valmistaa kiltti paistopisteen setä tai täti. Paistopisteen ruoka vaihtuu viikottain ja se vastaa keskivertoisen ravintolan tarjontaa. Hintaa koko komeudelle jää vain 5,05 euroa. Ei todellakaan paha hinta naudanpihvistä ja mustapekkajuustokastikeesta.

1. Ilokivi [Pääkampus]

Da spot. Wow, mitä tästä nyt sanois. Hip hei.

Ainut, ja siis todellakin ainut huono puoli: Ruuhka, joka päiväinen ruuhka. Ihmiset tietävät, että täältä sitä saa, sitä parasta ruokaa, ja jonot ovat sen mukaiset. Ilokivi vaatiikin käyttäjältään joko hermoja tai tarkkaavaisuuteen perustuvaa aikataulujen viilaamista. On mahdollista löytää ne suvantokohdat, jolloin jonot ovat olemattomat ja luikkia suoraan herkkujen syliin.

Tämän ihmissateenkaaren päässä on todellakin herkkupata.

Bonuksena sanottakoon, että Ilokiven tuotto menee ylioppilaskunnalle ja sitä kautta takaisin sinulle itsellesi erinäisiä reittejä. Syömällä laitat siis rahaa pankkiin! Rahaa voi myös lahjoittaa hyväntekeväisyyteen maksamalla ateriasta hitusen enemmän ja tukemalla näin Karin sanoin "Intian tyttöjä"
Kuten Lozzi, Ilokivi tarjoaa terassikokemuksen vailla vertaa ja ajoittain nähdään Ilokiven seinillä myös erilaisten taiteilijoiden luomuksia. Kuten kaikki Karin linkin katsoneet huomasivat, Ilokivi on myös innoittanut muusikoita. Onkin siis selvää, että tällaisen ylistyslaulun innoittama ravintola on jollain tavalla erilainen ku kaikki muut.

Bowow. Sellaista tällä kertaa. Huh taidan haukata yöpalan ja painella petiin. Tsau!
Niin ja lopuksi vielä Joensuun poikien uusinta uutta.

Top 5: Asuntoasioita

Hörpsis!

Non kyseessä on nyt siis yleisiä faktoja asumisesta opiskelijana jykylässä ja lisäksi minun mielipiteitäni opiskelijasumisessa. Koetan erottaa nämä sillä, että kun näet "minun mielestäni" niin voit ohittaa sen lauseen.
Eli mitä tulee ottaa huomioon kun vuokraa opiskelijakämppää ja mitä tulee ainakin välttää. Mistä niitä saa ja mitä ihmettä se yksinasuminen on.

Jykylässä ainakin seuraavilta tahoilta saa jollain tapaa: OVV, JYU:n asuntopalsta (tori), KOAS, JVA, JYY:ltä ylioppilaskylästä, paikallislehden ilmoituksilla (myös ilmoittaa itse etsivänsä asuntoa), tutuilta, pappa betalar.

1. Etsi itsellesi koti

Minun mielestäni opiskeluun ja koko elämään vaikuttaa se, miten hyvin viihtyy kotona. Tällöin on tärkeää miettiä mitkä asiat tekevät kodin juuri sinulle. Mitä haluat kodilta? Onko se lähellä keskustaa (kalliimpi, pienempi, yksityinen) vai onko se halpa ja iso? Kannattaa käydä katsomassa tarjottuja asuntoja tai ainakin tutkia netistä etukäteen millaista on tarjolla. Minun mielestäni hyvän kodin löytäneenä sitä voi vähän laittaa. Me olemme maalanneet pari seinää, ostaneet sisustustarroja ja kalusteita nimeltämainitsemattomasta laatufirmasta. Tällöin viihtyvyys kasvaa ja hintakin on kohtuullinen.

2. Vuokra

Koska asuminen maksaa ja opiskelijan lompakko on ohut, on syytä pohtia omaa tilannetta, kuinka paljon on valmis sijoittamaan ja mitä sillä saa vastineeksi? Opiskelija-asunnot ovat vuokriltaan halvempia kuin yksityiset ja ovat ehkä myös vähän kaupungin kämppiä halvempia. Opiskelija-asunnoissa on etuna yksityisiin nähden myös se, että vuokraa vastaan saa sähkön, veden ja netin. Yksityisillä tämä ei ole itsestään selvyys. Yksityisiltä vuokratessa on syytä muistaa miettiä näiden kustanuksien vaikutusta vuokraan.

Minun mielestäni yksityisten etuina ovat sijainnin lisäksi saatavuus, koska opiskelija-asunnoista voi olla pulaa, ja kunto/rauhallisuus. Opiskelijoiden keskuudessa yöt ovat usein levottomia ja asuntojen kunto voi olla kovin vaihteleva.
Lisäksi kannattaa miettiä pohjaratkaisua, sillä minun mielestäni se saattaa olla hyvinkin suuri tekijä joissakin tilanteissa. Vaikka olisi suurikin talo, mutta pohjaratkaisu on huono, voi asunto olla ahdas ja sekava.

3. Sijainti

Eli kun rahat on kasassa ja unelmakodin kuva piirrettynä verkkokalvolla, on syytä punnita tosissaan miten kaukana olisi mukava asustaa. Minun mielestäni Jykylässä pääsee pyörällä melkein minne vaan ja joku 3-5km keskustasta on täysin mainio vyöhyke riippuen mäkisyydestä.
Myös bussipysäkkien sijainti kannattaa selvittää, mikäli vain mahdollista. Sama pätee myös tärkeiden palveluiden sijaintien tarkistamiseen.
Lisäksi mikäli harrastuksia on, ja syytä on, niin niiden mukaan kannattaa valita myös asuinpaikkaa. Laajiksen vastapäätä on rakennettu uusia KOASin opiskelija-asuntoja. Siinä on talviurheilijalle/lenkkeilijälle mahtavalla paikalla palatsi! Rinteeseen on 50m, lähin lenkkipolku alkaa pihasta ja kesällä ensimmäiselle firsbeegolfkorille on 75m.
Toinen liikuntaspotti on Hippoksen vierusta, korkeakulttuuria ja himoshoppailua harrastaville on sitten koasilla tarjolla keskustassa asuntoja ja yksityisiltä sitäkin enemmän.

4. Kenen kanssa asut

Nonniin. Yleinen asuntotilanne opiskelija-asuntojen suhteen on se, että fuksina on vaikea saada yksiötä. Siksi suosittuja ovatkin kimppakämpät, parisuhdeluukut ja soluasuminen. Viimeisenä mainitusta en itse tiedä mitään, mutta siitä on mahdollista saada kavereita ja solukämppiin voi suoraan hakea kaveriporukalla. Kimppakämppä voi olla joko solu, kaksio, kolmio tai yksityiseltä vuokrattu vastaava jännittävä ratkaisu.
Näissä on etuna yleensä hinta ja seura, mutta seura voi olla myös negatiivinen faktori (cool). Joku voi syödä juuri sinun saippuasi ja pestä kainalot salaattikastikkeellasi. Aamulla kun jesperi kävelee sinun bokserit jalassa ja sun hammasharja suussa vastaan niin hermot on herkässä.
Parhaimmillaan toki kyseessä on leffailtoja ja sujuvaa yhteistyötä sekä elinikäisiä ystäviä. Soluasumistakaan ei siis kannata kammota.
Yksin asuessa otetaaan ihmisestä mittaa. Siinä sitten huomaa kun ei siivoa ja ei pese pyykkiä, eikä tiskaa, että miltä se elämä alkaa näytää kolmen päivän jälkeen. Todellista elämänkoulua.
Parisuhde ja yhteinen asunto ovat varmaan useimpien haave, mutta siinäkin on muutama mutta matkassa. Siinä selviää nopeasti uusia ulottuvuuksia partnerista ja napit voivat olla nopeasti vastakkain. Parhaimmillaan meno on kuin solukämpässä, mutta leffa illat päättyvät onnelliseen loppuun, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Lisäbonarina vielä parisuhdeasumiseen. Mikääli asutte yhdessä, siis nainen ja mies, KELA tulkitsee teidät automaattisesti perheeksi. Tämä tarkoittaa paria asiaa: 1 Mikäli toinen teistä tarvitsee toimeentulotukea jossain vaiheessa, otetaan puolison tulot huomioon. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinä, puoliso, jos et ole ottanut opintolainaa siltä vuodelta, niin toimeentulotukea ei tule.  2. Joka lomakkeessa on mainittava puolisoonkin liittyvät asiat, vaikka niillä ei vaikutusta mihinkään olisikaan ja se on joissain tapauksissa varsin raivostuttavaa.

"Kulta, mä en halua muuttaa sun kanssa yhteen ku mä en sit saa toimeentulotukea ja mä joudun täyttään sun tiedot lomakkeisiin. Tää oli varmaan tässä.." Do not use this line.

5. Palvelut

Nonniin. Tähän saakka, mahdollisesti, isi ja äiti on käyny kaupassa ja autolla on päässy joka paikkaan, joku on jopa hakenu postista paketteja ja pitsa on tilattu kotiin. Nyt kaikki voi olla toisin. Silloin on tärkeää, että nämä kaikille tarpeelliset palvelut ovat kotioven lähellä. Posti, baari, kauppa, pitseria, otto (siis se automaatti, miksei joku dudekin), se bussireitti, taksitolppa, matkakeskus mitä näitä nyt on.


Happy ending.


Tsaukki daukki!