Top5: Aineopintojen kurssit

Tsumps

Mietistekin, että jotenkin olisi hyvä kuvata kurssitarjontaa täällä yliopistossa. Jotenkin listaaminen tuntui taas aika tylsältä vaihtoehdolta, joten ajattelin lisätä hitusen omia kokemuksia.
Eli siis aineopintoja laitan nippuun ja nehän on teoriassa toisen vuoden opintoja, mutta kuka tekee milloinkin. Idea on siis yliopistossa ylipäätään, että kurssit saa tehdä melko millon haluaa ja ehtii, mutta osaan vaaditaan tietyt aikaisemmat suoritukset tai mahdollisuudet suorittaa tietyt kurssit voi olla rajalliset.

Aineopinnot on kokonaisuus, johon liittyy valinnaisia ja pakollisia kursseja. Kokonaisuutena niistä tulee 55 pistettä kasaan, joista 40 pistettä on pakollisia. Meleko tiukkaa siis. Aineopintojen tarkoituksena on syventää osaamista psykologian kaikilla osa-alueilla.

Näin matikalla. Sadattelua saattaa kaikua kyllä muuallakin.

Noh suuremmitta lätinöittä esittelen tässä viitisen kurssia, ja kerron hitusen mitä niissä tapahtui ja miksi pidin tai en pitänyt. Näistä nyt ei tarvi vielä hakemisvaiheessa edes miettiä, eikä ekanakaan vuonna. Ei oo kaikki vielä itselläkään valmiina.

5. Kehityspsykologia (pakollinen 5op)

Perusnäppärä. Tehtiin lukupiirillä kahden kaverin kanssa esitykset toisillemme. Sain 4/5 arvosanaksi ja opin aika montakin asiaa kurssimateriaaleista. Luennot tais olla enemmän tai vähemmän tylsiä, mutta niillä nyt julteltiin muutekin. Suoritettiin kirja ja luentotenttinä. Eli muistaakseni (tämän suorittamisesta on 3 vuotta) oli vastattava yhteen kysymykseen luennoista ja toiseen kirjasta. Saattoi olla vaihtoehtoja tai sitten ei.

4. Työ ja organisaatio psykologia (pakollinen 5 op)

Puhtaasti suoritustavan perusteella. Luentopäiväkirjaaaaaa! Ei voi ku pitää. Osa luennoista oli mielenkiintoisia, ja jokainen tunteita herättävä. Olin vuoroperään surullinen ja vihainen poistuessani luennoilta. Yritysmaailma on kamala maailma. Mutta luentopäiväkirjasta sain 5/5, vaikka en ihan jokaisella luennolla edes istunut, enkä käyttänyt ylimääräisiä materiaaleja. Omien mielipiteiden ilmaisu tuotti tällä kertaa tulosta ja ne ilmeisesti tulkittiin ajatustyötä sisältäneiksi ne mun tekstit. Kirjoitin 10 sivua, eli noin sivun/luento. Luennoilla oli vaihtelevasti eri ihmisiä kertomassa asioista omasta näkökulmasta. Rekrytointifirmoja, konssultointifirmoja, työterveyttä, tutkijoita, ja muitakin tahoja oli edustettuna. Historiaa käytiin läpi ja käytänteitä kanssa. Positiivista oli myös se, että luennoitsija vaihtui miltein joka luennolle ja että luennot pystyi katsomaan myös psykonetistä, eli kotoa koneelta.

3. Kliininen psykologia 2 (pakollinen 5op)

Luennoitsijana Raimo "Raipe" Lappalainen on suorastaan nerokas. On aktivoivia taukoja, ryhmäkeskustelua, keskustelua luennoitisijan ja oppilaiden välillä sekä lukematon määrä hyödyllisiä, kiinnostavia esimerkkejä kliinisestä työstä perusteltuna tutkimustiedolla. Eli siis parasta oli luennoitsija ja suoritustapa.
Kirjallisena, arvioitavana työnä, kirjoitettiin ikään kuin itselle muistilista kliiniseen työhön liittyvistä asioista, esim tautiluokituksista, lääkityksistä ja oirekuvauksista. Lisäksi piti lisätä jokaista sivua kohden puolisivua pohdintaa ja lopullinen arvosana perustui pohdinnan "laadulle" ja kokonaispituudelle. Rajusti 15 sivua tai yli kirjoittaneet saivat vitosen ja siitä alaspäin sitten erinumeroita, olettaen, että se pohdinta oli laadukasta. Tulos 5/5, kirjoitin joku 17 sivua muistaakseni ja pohdintakin taisi olla laadukasta.

2. Geropsykologia (valinnainen 5op)

Helmiä sioille. Nykyään kurssi on hitusen muuttunut kun siitä saa kolmen opintopisteen sijaan 5, mutta voi pojat se oli mukava taannoin. Idea on simppeli, eli katsotaan elokuvia vanhuudesta, vanhenemisesta ja siihen liittyvistä ongelmista ja sitten niiden pohjalta on aina avaava luento ja elokuvan, sekä  luennon perusteella kirjoitetaan sitten luentopäiväkirja, joka arvosteltiin ja tulos oli 4/5. Leffat oli toki vanhoja, osa, mutta silti todella kiva katsella isolta näytöltä elokuvia ja saada siitä sitten opintopisteitä. Suosittelen.

1. Kriisipsykologia (valinnainen 3op)

Salli Saaren pitämät psykonet, eli videoluennot oli melkoista taistelua, sillä niitä oli vähän ja ne oli pitkiä. Koska kyseinen ekspertti on varsin kiireinen kaveri, oli luennot tiivistetty kolmeen päivään ja opetusta yli seitsemän tuntia päivässä. Lisäksi kirjoitettiin taas omaksi avuksi jäsennelty lista siitä mitä tulee tehdä ja missä ja miten kriisi-istunto etenee. Hyödyllistä, tarpeellista ja tärkeää myös senkin takia, että kurssilla oli luentojen lisäksi kaksi harjoituspäivää, joissa simuloitiin ryhmässä kriisi-istuntoja.
Huikea kokemus, joskin haastava. Helposti parasta antia käytännönläheisyyden takia. Sitä on yliopistossa liian vähän ja sitä tulee vaatia ja haalia aina vaan enemmän. Saatiin diplomit ja 3op arvosanalla hyväksytty.
Varsin informatiivinen ja tiivis paketti tärkeästä ja piilossa olevasta asiasta.

Huh nälkä kurnii, se o mentävä syömään. Ei pääse ilokiveen valitettavasti, vai pääseekö... Noh katsotaan jaksanko kävellä agoralta sinne, ylämäkeä ja pakko palata vielä takaisin, saattaa olla ylitsepääsemätön este tällä hetkellä vaikka sää onkin hyvä.

Niin ja loppuun vielä jotain asiaan kuulumatonta.

Top: Opiskelijaruokalat

Hip hei!

Monia on kiinnostanut se eräs elämän tärkeimmistä seikoista:ruoka. Ihan hyvä, että kiinnostaa kun nykymaailmassa arvostetaan vain nälkäkurkia ja Stam1nan sanoin: "Laihan tytön vatsaa polttaa"

Noh vakavoidun *tsuuuuup* -.-

Yleisinä faktoina mainittakoon, että opiskeijaruoka maksaa keskimäärin 2.5 euroa ja sisältää lähes aina pääruuan, salaatin, ruokajuoman ja 2 palaa leipää. Ei hassummin parilla eurolla. Annosten koko ja santsaamismahdollisuudet vaihtelevat ruokapaikkojen keskuudessa. Varsin ravitsevaa ja täyttävää ruokaa tarjotaankin niin monessa paikkaa, että monesti juuri nämä pienet vivahde-erot ratkaisevat missä syödään.

Ajattelin lähestyä tätä kulinaristista dilemmaa - miten ja mitä yliopistossa syödään - suorittamalla äärimmäisen subjektiivisen ja epäreilun ravintola-arvioinnin niistä viidestä paikasta, jossa tykkään syödä. Kuten huomaatte jo tutkimukseni, jos tätä sellaiseksi voi kutsua, lähtöasetelmat ovat varsin vinoutuneet.

Joka tapauksessa nautin työni hedelmistä ja niin joudutte nyt nauttimaan tekin.

5. Lozzi (lausutaan lotsi tai lossi) [Pääkampus]

Noh, mitä sitä nyt sanois. Tämä paikka on jostain syystä todella suosittu sonaatin ravintola. Sinne virtaa väkeä tasaiseen tahtiin, vaikka vajaan 20m päässä on tarjolla parempaa. Jos käytän tässä nerokasta analogiaa, niin tilanne Lozzin valinta on kuin valitsisi tarjolla olevasta 20 euron ja 50 euron setelistä sen 20 euron setelin.
Oma, täysin irrationaalinen inhoni Lozzia kohtaan juontaa juurensa mustiin kananmuniin ja pilattuun pitsaan. Lisänä mainittakoon homeiset ja jäiset tomaatit ja varsin epäilyttävät mössöt - näitä tosin on kaikkialla tasaisin väliajoin.

Mutta on Lozzilla etujakin. Sinne pääsee kahden jonon kautta, mikä nopeuttaa itse ruokailua jonkin verran. Tarjolla on kesäisin varsin mukava terassi, joka tuo oman lisänsä ruokailukokemukseen. Varsinaisena vetonaulana mainittakoon herkkupöytä, jonka antimia pääsee nauttimaan varsin pienellä hinnalla. Kyseessä on siis pöytä, joka on pullollaan leivonnaisia, kakkuja jäätelöä ja karkkia. Toisena vetonaulana mainittakoon onnenpöytä. Tämä minulle melko tuntematon kuuluisuus on ilmeisesti erilaisista herkuista koostuva pöytä, joita saa ilmaiseksi nauttia jälkiruokana.

Silti kun, kerta toisensa jälkeen, ryhmäpaineen alla musertuessani anna Lozzille mahdollisuuden, on fiilis syömisen jälkeen lattea. Suosittelen jotain muuta vaihtoehtoa, mikäli et ole kiireessä tai ryhmäpaineen musertama.

Itselläni on Lozzissa syödessä aina sama ilme: pettynyt, muttei yllättynyt.

4. Musica [Pääkampus]

Musica musica musica. Kyseessä on pienehkö M-rakennukseen integroitu ruokala, joka tarjoilee varsin maittavaa sonaatin ruokaa. Musica on usein vaihtoehto, kun Ilokivessä ei ole aikaa syödä ja ei sorru ryhmäpaineen alaisena menemään Lozziin.
Musicasta ei ole pahaa sanottavaa. Ainoa negatiiviseksi laskettava tekijä on sen koko.

3. Hestia [Mt. Ylistö]

Koska yhteiskuntatieteellinen tiedekunta joutui muuttamaan tälle "harjanteelle", olen sittemin nauttinut Hestian tarjoamista herkuista. Hestia on, kuten melkein kaikki muutkin, sonaatin ravintola.
Hestian valttina mainittakoon se, että eihän tuolta kukkulalta perkele minnekkään muuallekkaan mennä syömään. On vain oltava iloinen, että siellä ylipäätään on joku ruokapaikka.
Hestian, kuten monen muunkin sonaatin ravintolan, ongelmana on annoskoot. Tällainen raavas (tulitikku) mies ei aina tahdo saada vatsaansa täyteen.
Hyvinä puolina mainittakoon salaatin monipuolisuus, ystävällinen henkilökunta ja runsas jyvä/lisuketarjonta salaatteihin.

2. Piato [Matillanniemi]

Tämäkin agorassa sijaitseva ruokala on sonaatin alainen. Piatosta on kaunis järvimaisema ja agoran siro, lasinen rakenne, takaa huimat piirteet sen ihailuun.
Piaton huonona puolena pidän ruuhkia, joita agoran tapahtumat ja suuri väkimäärä joskus aiheuttavat. Lisäksi tätäkin ravintolaa varjostaa annosten pieni koko.
Tämän ansan voi kuitenkin kiertää valitsemalla vaihtoehtoisen ja uniikin ruokailukokemuksen: paistopisteen. Kyseessä on kallimpi opiskelijahintainen ateria, jonka valmistaa kiltti paistopisteen setä tai täti. Paistopisteen ruoka vaihtuu viikottain ja se vastaa keskivertoisen ravintolan tarjontaa. Hintaa koko komeudelle jää vain 5,05 euroa. Ei todellakaan paha hinta naudanpihvistä ja mustapekkajuustokastikeesta.

1. Ilokivi [Pääkampus]

Da spot. Wow, mitä tästä nyt sanois. Hip hei.

Ainut, ja siis todellakin ainut huono puoli: Ruuhka, joka päiväinen ruuhka. Ihmiset tietävät, että täältä sitä saa, sitä parasta ruokaa, ja jonot ovat sen mukaiset. Ilokivi vaatiikin käyttäjältään joko hermoja tai tarkkaavaisuuteen perustuvaa aikataulujen viilaamista. On mahdollista löytää ne suvantokohdat, jolloin jonot ovat olemattomat ja luikkia suoraan herkkujen syliin.

Tämän ihmissateenkaaren päässä on todellakin herkkupata.

Bonuksena sanottakoon, että Ilokiven tuotto menee ylioppilaskunnalle ja sitä kautta takaisin sinulle itsellesi erinäisiä reittejä. Syömällä laitat siis rahaa pankkiin! Rahaa voi myös lahjoittaa hyväntekeväisyyteen maksamalla ateriasta hitusen enemmän ja tukemalla näin Karin sanoin "Intian tyttöjä"
Kuten Lozzi, Ilokivi tarjoaa terassikokemuksen vailla vertaa ja ajoittain nähdään Ilokiven seinillä myös erilaisten taiteilijoiden luomuksia. Kuten kaikki Karin linkin katsoneet huomasivat, Ilokivi on myös innoittanut muusikoita. Onkin siis selvää, että tällaisen ylistyslaulun innoittama ravintola on jollain tavalla erilainen ku kaikki muut.

Bowow. Sellaista tällä kertaa. Huh taidan haukata yöpalan ja painella petiin. Tsau!
Niin ja lopuksi vielä Joensuun poikien uusinta uutta.